AHTI. Se ei ole mitään uutta. Minun muistinaikani he ovat kirkuneet samaa. Eikä siitä ole sen kummempaa tullut.
VELLAMO (lukiessaan). Loistavaa! Lennokasta!
AHTI (ivallisesti). Sepä uutta!
HOVINEUVOS KARILA. Se onkin uutta. — He eivät taistele enää itsepuolestaan, vaan ihmisyyden puolesta. Koko aate saa tuossa laajemman, korkeamman kantavuuden. Se innostaa, tempaa mukaansa.
AHTI. Sepä jo näyttää tehneen vaikutuksensa!
HOVINEUVOS KARILA. Sana ihmisyys on aina tehnyt minuun erityisen vaikutuksen — suuremman kuin mikään muu sana.
VELLAMO (lukee). »— Ymmärtäkää kuolleet sankarinne! Kuulkaa mitä haudat huutavat!»
AHTI. Kehoitus väkivaltaisuuksiin! Tietysti!
HOVINEUVOS KARILA. Ta, ta, ta! — Ei se ole sitä. — Minä melkein uskon, että se on suurta, pyhää sotaa.
AHTI (hymähtää). Tai — suurta, keinotekoista peliä.