AHTI. Katkaista hänen kynänsä.
HOVINEUVOS KARILA. Mitä se auttaisi? Ei tässä ole yksi kynä eikä yksi mies vastuksena. — Miljoonat — miljoonat ovat tulossa. Me seisomme kokonaan uuden elämänkatsomuksen edessä. (Nousee.) Ajattele vielä kerran! Minun mielipiteeni tunnet. — Täällä on vähän kosteata ja —
VELLAMO. Minä saatan sinut lämpimämpiin suojiin. Toiseen kerrokseen on vartavasten pantu tulia uuneihin.
HOVINEUVOS KARILA. Kyllä tunnen tiet. Älä vaivaa itseäsi! Menen hakemaan äitiäsi. (Aikoo mennä, mutia kääntyy ovessa ympäri.) Aiotteko pelottaa työväkeä — työn lopettamisella Uhmasaarella?
AHTI. Varoittaa — ehkä.
HOVINEUVOS KARILA. Ei ole hyvä nyt varoitella. Sellaiset varoitukset vain kiihoittaisivat. (Menee.)
VELLAMO. Kuule, Ahti! — Minä luultavasti en muutakaan kaupunkiin. Anna siis jatkaa atelieen rakentamista!
AHTI (katsoo Vellamoa). Kiihoituksen pelostako —?
VELLAMO. Nyt juuri — näin ratkaisevalla hetkellä — ole varovainen!
AHTI. Saammehan nähdä! (Menee.)