SVANTE ALHORANTA. On luovuttava kaikesta. Toisesta maailmasta toiseen voidaan vaikuttaa sangen vähän — hyvää. — On mentävä heidän luokseen — ja oltava yksi heistä!
VELLAMO. No, niin sitten — hyvin kernaasti! (Ojentaa taas molemmat kätensä Svante Alhorannalle.) Ja te opastatte minua — ohjaatte —? Minä olen teidän opetuslapsenne — eikö totta?
YÖVARTIJA VARIS (on tullut sisään peräovesta; hän kantaa jotakin takkinsa povessa). Hyvää huomenpäivää!
VELLAMO. Yövartijako? — No?
YÖVARTIJA VARIS (huomaa Svante Alhorannan). Kas vain! Meidän suuri —. (Yskii.) Minulla on ollut sellainen käsitys teistä, että te vihaatte — tällaisia paikkoja! — Mutta teillä näkyy olevan —
VELLAMO. Mitä yövartija nyt asioitsee?
YÖVARTIJA VARIS. Kauppaneuvoksetar kun kutsui — olisin vähän tarvinnut —. (Yskii.)
VELLAMO. Jos minulla vain — (Hakee taskustaan.)
SVANTE ALHORANTA. Virvatulitusta!
VELLAMO (katsahtaa Svante Alhorantaa, ymmärtää hänen tarkoituksensa, mutta tulee neuvottomaksi, mitä pitäisi tehdä; keksii vihdoin). Ellette ole vielä syönyt päivällistä, niin olkaa hyvä ja menkää keittiön puolelle — minä sillä aikaa —