YÖVARTIJA VARIS (katselee äkäisesti Svante Alhorantaa). Virvatuli? Mikä sana se oli? Sekö se teki tenän? Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä koko sanasta —
VELLAMO. Menkää nyt, hyvä yövartija, jos —
YÖVARTIJA VARIS. Äitinne ei käskenyt minua tänään menemään, vaan tulemaan. — Minä olen, nähkääs, tehnyt pieniä kauppoja — ja — tällaisena kapitalistisen sortovallan aikana eivät pienipalkkaisen työmiehen rahat oikein tahdo riittää —
VELLAMO. Mitä kauppoja te olette tehnyt?
YÖVARTIJA VARIS. Kun meidän Laina nyt näkyy pystyvän ja kelpaavan johonkin — ja kun hän on käynyt — paljain jaloin — sukulaisissaankin — niin — päätin minä uhrata viimeiset pennini —. (Yskii.) Rikkaista sukulaisista minulla on ollut aina hyvä käsitys — ja isän nimellisenä —
VELLAMO. Mitä nyt sitten olette tehnyt?
YÖVARTIJA VARIS. Ostin Lainalle kengät —
VELLAMO. Tekö ostitte?
YÖVARTIJA VARIS. Niin — velaksihan ne piti hankkia — ja sentähden — maksamisapuahan minä — kun kerran tyttö käy teidän hommissanne —
VELLAMO. Te valhettelette, yövartija —