AHTI (ivallisesti). Herra Alhoranta on kai asiasta eri mieltä? — Toisin kai te suunnittelitte?
SVANTE ALHORANTA. Sillä tavalla kuin te luulette — en ole mitään suunnitellut.
AHTI. Jos on lupa tehdä johtopäätöksiä teidän kirjoituksistanne, niin kokonaislakkoon te niissä olette kehoittanut.
SVANTE ALHORANTA. Olen koettanut valmistella mielipiteitä —
AHTI. Sehän on sama asia. (Heittäytyy sohvaan.) Ette onnistunut?
SVANTE ALHORANTA. Hedelmä ei ollut kypsä.
VELLAMO (korjatakseen Ahdin epäkohteliaisuutta). Istukaa, hyvät herrat —
AHTI. Niin tosiaankin! — Te tuotatte meille suuren ilon, herra Alhoranta, jos jäätte päivälliselle. Tällainen aamupäivä kannattaa vähintään yhdet — juhlapäivälliset.
SVANTE ALHORANTA. Tämä päivä on todellakin synnyttänyt ainakin minussa juhlatunnelman — (Katsoo Vellamoa.) — aivan harvinaisen — (Valmistuu lähtemään.) — ja sentähden en tahdo pilata sitä — syömisellä. — (Tehtaan pilli puhaltaa kolme kiivasta vihellystä. Kaikki kuuntelevat hämmästyneinä ja liikahtamattomina.)
AHTI (hypähtää ylös vihellyksien loputtua, kiivaasti). Mitä se merkitsee?