VELLAMO (nopeasti). Hyvä, että tulitte, herra Alhoranta! — Nyt kun äitini on matkustanut, niin —
SVANTE ALHORANTA. Onko hän matkustanut?
VELLAMO. Äsken juuri — kaupunkiin.
SVANTE ALHORANTA. Vai niin! Sitten ehkä —
AHTI (viittaa kädellään istumaan). Ellei teillä ole mitään vastaan, niin pyytäisin käyttää tilaisuutta hyväkseni —ja — keskustella vähän kanssanne.
SVANTE ALHORANTA (luo silmäyksen Vellamoon). Palvelukseksenne! (Istuutuu pöydän ääreen. Ahti istuu toiselle puolen pöytää. Vellamo menee levottomana ovelle, josta seuraa keskustelua.)
AHTI. No, te voititte. Saavutitte näennäisen voiton. — Tiedätte kai — paremmin kuin minä — että tämä ei ole ensimmäinen lakko — tällä teollisuuden alalla — jonka nähtävästi olette ottanut erikoisalaksenne —
SVANTE ALHORANTA. Minun erikoisalani on koneinsinöörin —
AHTI. Vai niin? (Kohteliaammin.) Anteeksi, että en tietänyt sitä! Hm! Niin — minä aioin vain sanoa, että aivan perätysten on sattunut lakkoja juuri tällä alalla. Enkä sitä erityisesti ihmettelekään. Minä olen persoonallisesti sitä mieltä, että palkkaussuhteissa sietäisi — pitäisi tehdä muutoksia. Samaan suuntaan on lausuttu myöskin yhdistyksessämme — tiedättehän — hm! — Mutta sitä ei ole voitu toteuttaa. Ulkomainen kilpailu on meidän määrääjämme. — Luuletteko, herra — herra insinööri, että vielä on tulossa jokin lakko?
SVANTE ALHORANTA. Siinä suhteessa en voi luulla mitään.