SVANTE ALHORANTA. No?
VELLAMO. Miksi ette tehnyt —?
YÖVARTIJA VARIS. Hän lupasi minulle siitä rahaa — paljon rahaa — mutta kielsi kuoleman uhalla tekemästä sitä vielä — sanoi antavansa merkin tuolta mäeltä. — (Viittaa oikealle.) Silloin syntyi minussa eräs ajatus —
VELLAMO (jähmettyneenä). No — mikä?
YÖVARTIJA VARIS. Antakaa anteeksi, jos sen sanon. Minä en ole ollut koskaan parempain ihmisten kanssa tekemisissä muulloin kuin —
SVANTE ALHORANTA. Muulloin kuin —?
YÖVARTIJA VARIS. — rikoksissa — ja ainoastaan silloin on maksettu paljon rahaa. Minä en tahtonut enää rikoksia — minä seurasin hänen jälkiänsä — minä tahdoin nähdä hänen toimensa — ja — mutta hän sanoi kai teille, että lähtisitte pois täältä — (Katsoo koskeen päin.) — sillä Svante Alhoranta (menee nopeasti oikeanpuolisen ikkunan luo, katsoo ulos, vavahtaa hiukan, mutta pysyy sitten levollisena). Uskotteko, että paviljonki on vaarassa, jos —?
YÖVARTIJA VARIS. Menee kuin lastu — jos kaikki luukut avataan.
VELLAMO (juoksee nopeasti oikeanpuolisen ikkunan luo, kiljahtaa). Hyvä jumala! Lautta on poissa!
YÖVARTIJA VARIS. Lautta —! (Syöksyy ulos oikealle.)