YÖVARTIJA VARIS (tulee nopeasti sisään). Älkää pelätkö, neiti! En minä tee mitään pahaa! Mutta se toinen, joka täältä lähti. Minun käsitykseni hänestä —
VELLAMO. Insinöörikö?
YÖVARTIJA VARIS. Minä seurasin häntä tänne — salaa. Minä tahdoin nähdä —
SVANTE ALHORANTA. Älkää tuhlatko sanoja! Jos almuja tahdotte, niin —
YÖVARTIJA VARIS (kiivaasti). Ei, ei! Ei almuja! (Vähän nolostuen.) Te ette sitä ymmärrä — mutta minulla on nyt sellainen käsitys. (Koruttomasti.) Tämä tuli kuin ukkosenilma minun niskaani. Kaikki samoille markkinoille. — Tuolla he nyt makaavat kolme. Minä seisoin rantaäyräällä ja katselin. Minä en uskaltanut mennä kansan joukkoon. Minun mielestäni he olivat kaikki sydämen ihmisiä — ja kun minun sydämettömyyteni oli syynä kaikkeen — niin — niin minä vain katselin kaukaa — ja kuuntelin. — Minä sain sellaisen käsityksen, että nuo vainajat olivat kaikkien hyväntekijöitä. Heidän kuolemansa synnytti katkeran kiihkon ja kiihko synnytti lakon — rohkaisi epäröivät mielet. Heille pidettiin kauniita puheita — heille juhlittiin..- He olivat uskaltaneet silloin kun muut epäilivät ja pelkäsivät. — Heitä pidettiin sankareina ja riemuittiin. Minä en sitä oikein ymmärtänyt — mutta se vaikutti kovin lujasti — minä itkin. Muut huusivat riemuhuutoja — minä vain itkin. — Mutta eihän minun tätä pitänyt — enhän minä sitä varten tullut —
VELLAMO. Te mainitsitte insinöörin —
YÖVARTIJA VARIS. Niin — minä tapasin hänet tuolla niskasululla. — Minulla oli niin kuuma, niin kauhean kuuma — minun täytyi mielestäni päästä heidän seuraansa — kosken kuohuihin.
SVANTE ALHORANTA. Puhutteliko hän teitä?
VELLAMO. Mitä hän sanoi teille?
YÖVARTIJA VARIS. Hän puhui padosta ja lakosta ja kosken tyhjentämisestä — ja käski minun aukaista varaluukut. — Minä olisin sen tehnyt ilman muuta — olisinhan itsekin päässyt suurempiin kuohuihin — samoille markkinoille — mutta —