VELLAMO (kiireesti). Minä en sallinut teidän jäädä tänne hänen kanssaan kahden kesken, enkä myöskään seurata häntä. Äiti oli aivan oikeassa varoittaessaan meitä hänestä.
SVANTE ALHORANTA. Mitä hän tarkoitti tuolla kukalla?
VELLAMO. Oh! Vähäpätöistä juttua — minun omaisuuttani! Hän riistää sen! — Jospa olisikin kysymys vain siitä —!
SVANTE ALHORANTA. Mistä sitten? Onko jotakin —?
VELLAMO. En tiedä — mutta näittekö hänen silmiään? Ne eivät enää olleet teidän silmänne! — Kauheata! Kauheata!
SVANTE ALHORANTA. Mitä te pelkäätte?
VELLAMO. Minä näin hänen silmissään — oh —!
SVANTE ALHORANTA. Mitä näitte?
VELLAMO. Hengen kuoleman. (Yövartija Varis kurkistaa varovasti vasemmasta peräikkunasta. Vellamo äännähtää säikähdyksestä). Ah! Kuka siellä on?
SVANTE ALHORANTA (astuu perälle päin). Mitä te tahdotte?