VELLAMO (äkisti). Minne?
AHTI. Minne —?! — Minun tieni riippuu sinun tiestäsi. — Mitä tietä sinä kuljet?
VELLAMO. Omaani — sanoinhan sen.
AHTI. Varmasti?
VELLAMO. Varmasti!
AHTI (hymyilee kylmästi). Hm! Keppihevosia on kaikenlaisia — sekä lujia että hauraita! Kaikkein hauraimmat ovat isoimmilla laumoilla. — Te olette veistäneet itsellenne laumojen keppihevosen.
VELLAMO (katselee epäilevästi Ahtia). Sinun on lujempi — niinkö?
AHTI. Minä en ratsastele keppihevosilla enkä usko tekoihmisyyteen.
SVANTE ALHORANTA (terävästi). Mihin te uskotte?
AHTI (katsoo uhkaavasti Svante Alhorantaa). Siihen, joka teiltä on hukkunut jo aikoja sitten: yksilön voimaan. (Menee perälle, mutta kääntyy ovella.) Kiinnitä nyt kortesi herra Alhorannan rintaan! Kukka on pudonnut! (Menee nopeasti oikealle.)