GARP. Itse asia on —
AHLSTRAND. Asia on sama, kuin ennenkin. Minä olen sama, tehdas on sama ja te olette sama. Ennen olimme me kolme aina yhtenä miehenä. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Jo 30 vuotta olen luottanut teihin aivan kuin itseeni. Monessa asiassa enemmänkin. Ja tätä luottamusta ette ole kertaakaan pettänyt. — Voiko enään ajatella mahdolliseksi — ette kertaakaan?
GARP. Voi — ajatella. Minä en silmänräpäystäkään ole vilpistellyt tehtävissäni.
AHLSTRAND. Siksipä tämä onkin niin odottamatonta — niin peräti mahdotonta mieheltä, joka on aina palvellut minua uskollisesti.
GARP. Uskollisesti kyllä palvellut. Mutta minä en ole ollut teidän orjanne. Minä olen palvellut aatettani, enkä teitä. Minä olen tehtaan eduksi tehnyt kaikki voitavani, sen kehitykseksi uhrannut koko elämäni, voidakseni kerran tuoda esiin uusia vaatimuksia, nousta teitä vastaan, jos tarvitaan. Tässä on ollut periaate —
AHLSTRAND. Sosialistinen periaate hurjimmassa äärimmäisyydessä! — Onko teiltä itseltä mitään puuttunut? Tai puuttuuko nyt? Olette aina saanut määrätä oman palkkanne — saatte nytkin —
GARP (Viittaa ulospäin.) Meitä on useampia suita, kuten — omiatuntojakin.
AHLSTRAND (Tarkastelee- Garpia mietteissään.) Miksei myöskin useammanlaatuisia omiatuntoja! (Kävelee ympäri.) Voisi koettaa — hm — (Aikoo sanoa jotain Garpille. Jää katsomaan Garpia sivulta.) Kun vaan ei — tosiaan, kun vaan ei — (Kävelee ympäri. Pysähtyy äkkiä — ottaa kiinni otsastaan, ajattelee, aikoo kääntyä mennäkseen perälle, mutta jää paikalleen.) Hm — hm — hm! (Yhtäkkiä päättävästi.) Se käy (Menee verannalle.) Hyvää huomenta, ystävät! Minä olen ihan hämmästynyt siitä päätöksestä, jonka mestari Garp on ilmoittanut teidän tekemäksenne, koskeva palkankoroitusta juuri näinä ahtaina aikoina. Minä en usko, että te miettimällä ja tositarpeen pakoittamina omintakeisesti olette ryhtyneet tähän asiaan, vaan uskon kernaammin, että yllyttäjät —
ÄÄNIÄ. Ei, ei, ei!
AHLSTRAND. Kaikissa tapauksissa tahdon nyt keskustella teidän kanssanne —