GARP. Viime sunnuntaina. Se päätti, että kaikki työ lakkautetaan heti, jos te annatte kieltävän vastauksen.
AHLSTRAND. Mitä? Työlakko! — Oletteko te järkenne menettänyt? Ettekö te vastustanut sellaista hurjaa, typerää päätöstä?
GARP. En.
AHLSTRAND. Mies! Uskallatteko te seistä minun edessäni ja sanoa tuota! Oletteko te rohjennut suostua sellaiseen hulluuteen? Rohkenetteko myöskin ottaa omalletunnollenne seuraukset? (Ääniä kuuluu ulkoa.)
GARP. Siellä tulevat minun toverini. Huomatkaa — meitä on monta omaatuntoa.
AHLSTRAND. Tiedättekö mitä, mestari Garp? Minä olen aivan kuin puulla päähän lyöty. Jos joku muu olisi tullut luokseni samalle asialle, olisin sen ymmärtänyt mahdolliseksi. Mutta tätä minä en ymmärrä. Minä en ymmärrä, että te —
GARP. Minä —
AHLSTRAND (Kiivaasti.) Niin — te! (Äänettömyys.) Te otatte ajaaksenne koko joukon puolesta sellaista asiaa, jossa teidän ensimmäisenä tulisi seistä minun rinnallani, minun ja tehtaan puolella.
GARP. Minä olen —
AHLSTRAND. — sen ennen tehnyt. Niin — ennen! Piruko teitä nyt riivaa?