GARP. Sitten —
AHLSTRAND (Vakavasti.) Riittää! Edellisinä vuosina, parempien aikojen vallitessa ajattelin minäkin osallista palkankoroitusta, erittäinkin muutamilla aloilla. Mutta se oli minun onneni, etten sitä tehnyt. Nyt olisin saanut sitä katkerasti katua. Minä ja te saamme tällaisina aikoina kiittää onneamme, että pysymme pystyssä ja kiittää, että saamme pitää sen toimeentulon mikä meillä on.
GARP. Saman vastauksen annoitte jo keväällä.
AHLSTRAND. Ajat eivät ole siitä muuttuneet. Saman annan nytkin.
GARP. Te siis kiellätte?
AHLSTRAND. Tietysti.
GARP. Sitten olen minä pakoitettu —
AHLSTRAND (Tiuhasti,) Mestari Garp! Minä ehdottaisin, että te jättäisitte toimenne tehtaassa. Te olette jo vanha mies ja —
GARP. Hm! Se oli jotenkin selvä huomautus. Mutta minulla ei ole oikeus tällä kertaa puhua siitä. Työväen kokous on päättänyt —
AHLSTRAND. Työväen kokous! (Ivallisesti.) Milloin sellainen on ollut?