GARP. Me emme pyydä mitään liikaa. Eikä vaatimuksemme ollenkaan ole ennenaikainen. Katselkaapa vaan vähän tarkemmin tämän tehtaan edistystä! Sen huomaatte menneen huimaavaa vauhtia eteenpäin ja tuottaneen teille melkoiset voitot pääomastanne. Verratkaa taas siihen työmiehen toimeentuloa, joka on muutamissa ruoka-aterioissa ja vaaterievuissa.
AHLSTRAND. Se ei ole totta! Teillä kaikilla on hyvä toimeentulo.
GARP. Hyvä! Meidän toimeentulomme on kädestä suuhun ja hyvin lyhyellä välimatkalla.
AHLSTRAND (Ivallisesti). Teidänkin?
GARP. Minä puhun vaan yleisesti. — Jos sitten mennään tarkastamaan tehtaan kaunistettuja ympäristöjä. Oletteko pannut muistiinne, montako tuhatta on sinne uhrattu? Tosi kyllä, ei tarpeettomasti, mutta ennenaikaisesti, sillä jos vertaatte työmiesten hökkeleitä noihin kaikellaisiin istutuksiin, niin huomaatte, että toisen kustannuksella on viety toista eteenpäin.
AHLSTRAND. Tehän olette oikein parlamenttaarinen, hyvä Garp! — Minä sanon teille suoraan, että minä en suvaitse esitelmiä. Sanokaa minulle ainoastaan mitä te vaaditte, niin vastaan minä siihen.
GARP (Ottaa taskustaan paperin.) Tässä ovat kaikki ehdotukset lähemmin suunniteltuina.
AHLSTRAND (Ottamatta paperia.) Ja ne ovat?
GARP. Pääasiallisesti ovat meidän vaatimuksemme tähdättyinä 20 prosentin palkankorotukseen.
AHLSTRAND (Naurahtaa kuivasti.) Eikö muuta!