GARP. Totuus, totuus! Sanokaa minulle totuus! Ettehän te voi liikettä seisauttaa?
AHLSTRAND. Jos te sitä epäilette ja olette kyllin uskalias kokeilemaan, niin tehkää se! Kun työväki näkee, että sen voin, ryhtyy se työhönsä, mutta lapsemme eivät tule onnellisiksi. Vielä kerran — olkaa viisas!
GARP (Melkein itsekseen.) Tässä sitä nyt ollaan! Aina olen pelännyt tunteitten vaikutusta. Minä olin sortumaton, kun elin vaan aatteissani. Mutta nyt — oh, mestari Garp! mitä teet sinä nyt?
AHLSTRAND. Olkaa viisas!
GARP. Mitä pitäisi minun sanoa tovereilleni?
AHLSTRAND. Sanoa totuus.
GARP. Totuus? Totuus! (Katsoo terävästi Ahlstrandia.) Mikä on totuus?
AHLSTRAND. Muistatte kai mitä olen sanonut.
GARP. Entäs — onko mitään ehtoja?
AHLSTRAND. Ei oikeastaan. Kaikissa tapauksissa eroatte te tästä päivästä alkaen tehtaan palveluksesta ja asetutte johonkin toiseen toimeen, tai asutte poikanne luona, miten haluatte. Teiltä ei tule mitään puuttumaan.