SOFI. En ole kuullut. Sitä ei kukaan tiedä.
ROUVA. Kukaan tiedä! (Naurahtaa.) Mitä se merkitsee?
SOFI. Ihan totta. Kaikki ovat vallan mykkiä, kun vaan alkaa sinnepäin viittaillakin. — Suureen konesaliin olivat kaikki kokoontuneet. Siellä sitten olivat monta tuntia, lukittujen ovien takana.
ROUVA. Sehän kuuluu kovin intressantilta! No, entä — sinun seppäsi?
Eikö hänkin ollut siellä?
SOFI. Kyllä kai hän lie ollut.
ROUVA. Noo mitäs hän sanoo?
SOFI (Tyytymättömänä.) Eihän se hänkään — sanoo vaan, että — miten se — että se vaan oli lepopäivien enteitä. Niin se sanoo.
ROUVA. Oh! Ne kai hommaavat jotakin kesäjuhlaa — kansanjuhlaa, arpajaisia, tai muuta sellaista. Sehän on hauska juttu! Siitä olen kovin mielissäni. — Hyvä on! (Sofi menee.)
SIGRID (Tulee ulkoa, kirja kädessä.) Huomenta, rakas äiti!
ROUVA. Hyvää huomenta, Sigrid! Tahdotko, että kaadan sinulle kahvia?