EEVI. Aina ei ollut kotona. Hän on tuolla opettajattaren luona. Sittenpä saadaan kuulla, kun täti tulee.
ERKKI KOLJAS. Juuri heidän tähtensä Pentti ei viihdy koko tässä kylässä.
EEVI. Niinkö luulette?
ERKKI KOLJAS. Minä uskon, että kaikki olisi nyt hyvin, jos vaan kauppa silloin olisi saatu valmiiksi. Siksipä pitääkin sen tapahtua nyt! Vielä tänä iltana. —
EEVI (nousee). Voihan sitäkin koettaa.
Menee peräpöydän luo. Ottaa lampun ja vie sen työpöydälleen.
Alkaa ommella.
ERKKI KOLJAS. Pentin hurjasta ja tuhlaavasta elämästä kerrotaan kamalia juttuja. Jos ne ovat kaikki tosia, niin —
EEVI. Minä pahoin pelkään, että niin on laita.
ERKKI KOLJAS. Sinäkin? — Hm! — Jos ne ovat tosia, niin — sitten se ei olekaan enään pelkkää kevytmielisyyttä. — Hevi! Mitä sinä uskot?
EEVI. Minä uskon, että se on tahallista hurjuutta.