ROUVA AIROLA. Mistä?
ERKKI KOLJAS (kiivaasti). Kaikesta! — Etupäässä siitä, että Pentin harha-askelta ei seurannut mikään onnettomuus.
ROUVA AIROLA. Eikö onnettomuus?!
ERKKI KOLJAS. Joka tyhmyydessään asettuu toisen tielle ja siitä jotakin kärsii — syyttäköön itseään!
ROUVA AIROLA. Toisen tielle?
ERKKI KOLJAS. Kuten tyttärenne.
ROUVA AIROLA. Kuka on asettunut tielle nyt ja ennen? Mekö, vai sinä ja sinun poikasi? — Minä luulin sinun Erkki Koljas jo saaneen sen verran silmäsi auki, että voisit nähdä, miten paljon syytä sinulla on kaikkeen tähän kurjuuteen.
ERKKI KOLJAS. Rouva Airola!
ROUVA AIROLA. Niin juuri! Sekä tähän että siihen vanhaan — meidän välillämme.
ERKKI KOLJAS (naurahtaa).