ROUVA AIROLA. Siihen myöskin! — Ja minä iloitsin sinun puolestasi. Mutta minä huomaan iloinneeni turhaan. Elämän ovi ei näy aukeavan enään uudelleen sille, joka sen itse on sulkenut. Sinä suljit sen silloin, kun elämä sinulle välähti kirkkaimpana. Ja sen jälkeen olet sinä ollut ja tulet aina pysymään vain — elävänä ruumiskirstuna.
ERKKI KOLJAS (ivalla). Teidän puheenne on —
ROUVA AIROLA. Totta! — Sinä taistelet kuolleitten kaavojen ja verettömien varjojen puolesta. — Juuri sellaisten puolesta sinä taistelet. Ja niille sinä uhraat. Mutta se, jota vastaan sinä olet taistellut, tulee vielä kerran sinun eteesi ja vaatii sinut tilille. Se tulee Erkki Koljas!
ERKKI KOLJAS. Mikä tulee? Mitä te tarkotatte?
ROUVA AIROLA. Minä tarkotan sitä, jota sinä et koskaan ole tuntenut.
Minä tarkotan — oikeata elämää.
ERKKI KOLJAS. Minä en ymmärrä, mitä —
ROUVA AIROLA. Et. Sinä et sitä ymmärrä.
Ääniä kuuluu ulkoa.
ERKKI KOLJAS (nousee, Kuuntelee). Mitä se on? — Minä luulen, että —
EEVI (tulee nopeasti). Pentti on tullut. — Hänellä on mukanaan suuri joukko herroja — monella hevosella.