PENTTI. Mutta sitä ennen voimme olla iloisia, lähdetään nyt juomaan harjäkaisia.
ERKKI KOLJAS. Harjakaisia?
PENTTI. Niin. Metsän ostajien kanssa.
ERKKI KOLJAS (peljästyy). Mitä? Metsän ostajat? Mitä niistä? Oletko —?
Ovatko he?
PENTTI. Ovat.
ERKKI KOLJAS. Ostaneetko Koljaan metsän? — Mies! Sinä —! Ei, ei! — Pentti, sano että ymmärrän väärin. Eihän —? Sinä olet päihtynyt — ja puhut sekaisin.
PENTTI. Onko se teille noin murtava isku? Minä luulin teidän siitä ihastuvan. Olen tehnyt mielestäni aivan teidän tahtonne jälkeen.
ERKKI KOLJAS. Mitä sinä uskallat puhua!
PENTTI. Te sanoitte kerran: "jos Koljaan metsä minun eläessäni myydään, niin myydään se sentähden, että minun sukuni ei tule enään hallitsemaan Koljaan perintötaloa". — Juuri niin on nyt käynyt.
ERKKI KOLJAS (tuijottaa Penttiä). Myyty? Metsä myyty? Ooh! Sinä hylkiö!
Roisto! — Sinä olet raivo-hullu! Minä panetan sinut köysiin — hullujen
huoneeseen! Sellaista työtä ei ikinä ole voinut tehdä järki-ihminen.
Sinä kirottu lurjus! Tiedätkö, mitä sinä olet tehnyt?