EEVI. Luulen.
PENTTI. Mutta sehän on kamalaa, kun oma isä sillä lailla viitoittaa lastensa tulevaisuuden. Kamalaa!
EEVI. Kamalaa on aina, kun vanhuus nuorille tietä aitaa.
PENTTI (nousee). Mutta tällä tavalla! Tällä tavalla! — Eihän se ole meidän tulevaisuutemme, joka — Sehän on hänen. Hänen!? — Mehän olemme kuin pelinappuloita. Herra Jumala! Mehän olemme vain häntä varten. Vain häntä —! Emme itseämme varten — emme! Emme hengitä, emme elä itsellemme! Vaan muille — muille! Oh! Tällaista —! Ja kuinka sinäkin voit —!
EEVI. Kun täytyy. — Ja niin täytyy sinunkin.
PENTTI. Mutta siitä ei seuraa hyvää! Ei! Siitä ei voi seurata hyvää!
EEVI. Jos aita kestää, niin —
PENTTI (pysähtyy). Mutta jos ei, jos ei —
Koululasten laulu (kuuluu seinän takaa).
Päivä paistaa korkealta, tuuli lämmin läikähtää, kaikki voittaa kevään valta, hanget haihtuu, murtuu jää. Lehdot helkkää, lehtii salo, nurmi, viita vihannoi. Terve vapaus ja valo! kautta kaiken ilman soi.