EEVI. En minäkään muuta selitystä ole keksinyt.
PENTTI. Eikä muuta olekaan. — Vai niin! Vai niin! Mutta — kuinka hän olisi uskaltanut kohota sellaiseen summaan? Sataan tuhanteen!
EEVI. Kysy yhtä hyvin, kuinka voi hän maksaa viisikymmentä tuhatta!
PENTTI. Se on totta. Minun tietääkseni ei hänellä ole rahoja juuri sanottavasti säästössä, kun aina vaan on tilaa paranneltu ja laajenneltu. Eikä metsää ole myyty koskaan. Hm! Nämä ajatukset ovat toisinaan kyllä välähtäneet päässäni, mutta en ole niistä sen enempää välittänyt. — Tosiaankin! Mistä isä —?
EEVI. Sinulta tietysti.
PENTTI (hypähtää ylös). Minulta!
EEVI. Sinun pitää naida Koljaalla se summa, joka minussa menetetään.
PENTTI (jähmettyneenä). Naida? Mistä?
EEVI. Myöskin Ylimaasta. Emma Liinaharju on rikas.
PENTTI. Hänkö? Luuletko että isä tällä matkalla — luuletko?