EEVI. Sehän on hyvä se. Aina on niin tunnollinen opettaja.
PENTTI. Niinpä niin. Tietysti. Mutta eihän sitä yli ajan —
Istuu keinutuoliin.
EEVI (nauraa). Sinulle se tietysti on yli ajan jo neljältä. — Silloin sinä jo joka jumalan ilta asetut tuohon keinutuoliin odottamaan päättäjäisvirren kuulumista tuolta seinän takaa.
Nyykäyttää päätään vasemmalle.
PENTTI. Virren! Eiväthän ne mitään virsiä ole.
EEVI. Paha kyllä, etteivät ne ole niitä. Ainalle olisi edullisempaa, jos opettaisi lapsille laulujen sijasta virren veisuuta. Onhan hän saanut sen johdosta jo huomautuksiakin papistolta ja —
PENTTI. Kuuppas Eeville
EEVI. Hm?
PENTTI (hymyilee). Jos näkemättä kuuntelee sinun puhettasi, niin voisi kuvitella, että sinä olet vanha mummo, joka istuu takareen pankolla ja siitä yhä katselee taakseen. Sinä ajattelet toisinaan niin — — niin —