ROUVA AIROLA. Tule Aina! Mennään me Eevin luo.
ERKKI KOLJAS. Älkää vielä menkö kotia, pastorska! Saatte kuulla uutisia Ylimaasta.
ROUVA AIROLA (menee Ainan kanssa). Menemme toimittamaan Ainalle vähän lääkettä. Hän on pikkuisen vilustunut.
ERKKI KOLJAS. Vai niin, vai niin!
PENTTI (on koko ajan tarkastellut isäänsä). Antakaapas tänne se piiska!
Miksikä sellaista huoneeseen kuljetatte?
ERKKI KOLJAS. Sattui unohtumaan käteeni. Mitäpä se nyt teki!
PENTTI (ottaa piiskan ja vie peränurkkaan). Aina niin pahasti peljästyi.
ERKKI KOLJAS (naurahtaa). Niin näkyi peljästyneen. Sellaisiahan ne tämänaikaiset tytöt ovat. (Vie turkkinsa oviseinälle. Istuu nojatuoliin ja alkaa riisua päällyssaappaitaan). Kuuluukos mitään?
PENTTI. Ei mitään.
ERKKI KOLJAS. Hm! — (Vie päällyssaappaansa oven suuhun). Serkkusi, pastori Koljas lähetti terveisiä. Toivoi pian näkevänsä sinut. — Hän ei ollut terve. On jo pitemmän aikaa sairastellut. — Ja Niinisalo lähetti terveisiä.