PENTTI. Kyllä, mutta —
ERKKI KOLJAS. Hän on saatavissa. Ajatteles! Kuusikymmentä tuhatta. — e oli juuri minun matkani salainen tarkotus. Eihän se Niinisalon tila katsomisesta parantunut. Tunsinhan minä sen. Se oli sinun vuoksesi kun olin liikkeellä ja —
PENTTI (kiivaasti). Minä en huoli Emmasta.
ERKKI KOLJAS (hämmästyy). Mitä? — (Nousee). Kuules poika! Minä olen sanan saanut ja omani antanut. Asia on päätetty. Ymmärrätkö?
PENTTI. Minä en voi. Minä rakastan toista.
ERKKI KOLJAS. Rakastat toista! Ketä toista?
PENTTI. Ainaa.
ERKKI KOLJAS. Ketä Ainaa?
PENTTI (hiljaa). Aina Airolaa.
ERKKI KOLJAS (ymmällä). Aina Airolaa? (Rupeaa nauramaan). No, sen minä sanon! — Et sinä Pentti ensi kertaa hulluttele.