PENTTI (nousee). Ja niin täytyy käydä siksi, että te niin tahdotte, että teillä siitä on jonkinlaisia etuja.
ERKKI KOLJAS (pysähtyy). Minulla?
PENTTI. Niin — teillä. — Te ostatte Eevin yhtäälle — myytte minut toisaalle ja teille jää vielä kaupasta kymmenen tuhatta. Eikö se ole etu?
ERKKI KOLJAS (levollisesti). Sisaresi joutuu arvokkaalla tavalla pois kotoaan ilman minkäänlaista rasitusta talolle. Sinä saat talon vastaan sellaisena kuin se on ja seisoo — ja vielä rahoja. Onhan se etu. — Mutta ymmärrätkö, (lähestyy) että sinä ne rahat saat, enkä minä? — Sellaisia houreita! Rahoja minulle! Mitä minä niillä tekisin! (Poistuu). — Minulla on kyllä tarpeeksi rahoja, itseäni varten.
PENTTI. Mutta sitä, mitä teillä ei ole tarpeeksi, hankitte te tällä kaksoiskaupalla.
ERKKI KOLJAS. Mitä se on?
PENTTI. Miksi kysytte minulta mitä ovat teidän omat suunnitelmanne? — Mutta näyttääkseni teille, että ne eivät ole mitään salaisuuksia, voin kertoa niistä. — Te tahdotte päästä edusmieheksi.
ERKKI KOLJAS. Millä!
PENTTI. Mutta teillä ei ole ollut tarpeeksi kannatusta. Sentähden hankitte sukulaisuussuhteita Ylimaassa. Sentähden meidät kaupitaan — myydään. Väitättekö vieläkin, että ne eivät ole teidän etunne, jotka tässä määräävät, vaan meidän? — Ja sellaisina astinlautoina, sellaisina välikappaleina te käytätte meitä! Meidän pitää uhrata itsemme, onnemme ja tulevaisuutemme sentähden, että te tahdotte päästä vaaleissa voitolle — päästä edusmieheksi! — Oh! Sellaista halpamaista kunnianhimoa! Sellaista —
ERKKI KOLJAS (ankarasti). Vaiti! — (Kylmästi ja tyynesti). Minä voisin sinuun suuttua, ellen minä sinua tuntisi. — (Lähestyy). Heti kun olet vihitty Emma Liinaharjun kanssa, saat talon haltuusi ja minä vetäydyn vaarin verolle. Se tulee olemaan minun edusmiespaikkani. Mutta se toinen — se tulee sinulle. Ennemmin tai myöhemmin.