PENTTI. Mahdotonta.
EEVI. Senhän sanoinkin. — Nyt on toimitettava Aina kotiansa ja rauhassa odotettava hänen parantumistaan.
PENTTI. Entäs sitten?
EEVI. Sitten vasta voi hänelle ilmottaa asiain tilan.
PENTTI (nousee). Ei, ei! Ei, ei!
EEVI. Mitä — ei?
PENTTI (kävelee kiivaasti). Ei mitään! — Oh! Sellaista häpeämätöntä, inhottavaa sydämettömyyttä! Sellaista omavaltaista menettelyä! — Mutta tällä kertaa isä pettyy laskuissaan. Hän luulee, että mailma loppuu Koljaan portin pieleen. — Saadaanpas nähdä!
EEVI. Kyllähän tämä mailma siihen loppuukin.
PENTTI. Loppukoon sitten! Loppukoon ikuisiksi ajoiksi! — Löytyypä muualla alaa sitä enemmän.
Istuu entiselle paikalleen.