EEVI. Ensiksikin — pelasta Aina onnettomuudesta!
PENTTI. Mutta miten? Miten? Sehän se juuri on —?
EEVI. Siten, että vapautat hänet itsestäsi. — Ilmotat miten asiat ovat ja —
PENTTI. Herra jumala! Eihän se käy. Sepä se onkin, että se ei käy.
EEVI. Miksi ei?
PENTTI. Oh! — Sinä et tiedä —! Minä olen pakotettu syöksemään sekä itseni, että hänet vaikka minkälaiseen kurjuuteen. Olen pakotettu!
EEVI (äkkiä). Pakotettu?
PENTTI. Ainan kunnian tähden — (Nyyhkii).
EEVI (istuu silmänräpäyksen liikahtamatta. Hypähtää ylös). Pentti! (Syöksyy Pentin luo). Sinä —!! — (Hillitsee ääntänsä). Sinä kelvoton raukka! — Ja tuossa istut sinä nyt kyyristyneenä omaan saamattomuuteesi ja tyrskit kuin lapsi. — Hyi! (Kävelee kiivaasti ylöspäin. Katselee Penttiä ja tulee sitten alas). Lopeta edes tuo! — Teet itsesi yhä miehuuttomammaksi.
PENTTI (pakottaa itsensä tyyntymään). Anna anteeksi sisko! Mutta tätä minä en voinut estää. — Sinä et tiedä kuinka rakas Aina on minulle — tämä kaikki koski niin kipeästi.