ROUVA AIROLA (jatkaa). Enkä salli sitä sentähden, että minun pikku Aina raukkani on nyt tullut sinun poikasi tähden onnettomaksi. Vielä tuhat kertaa onnettomammaksi kuin mitä hänen äitinsä on ollut sinun tähtesi, Erkki Koljas!
AINA (tulee oikealta, Valkosessa yöpuvussa, tukka hajalla ja kuumeen heikontamana). Äiti! Pentti!
EEVI. Herra siunatkoon! Aina!
Menee ottamaan Ainaa kädestä.
ROUVA AIROLA. Aina kulta — tännekö sinä!
Menee Ainan luo.
PENTTI. Aina!
AINA (irrottaa itsensä ja astuu lähemmäs Erkki Koljasta). Setä! — Setä hyvä! Minä olen kuullut kaikki. Miksikä me emme saa — mitä pahaa olen teille tehnyt — ajatelkaa — minä tulen onnettomaksi —
ERKKI KOLJAS. Vaikene! Minä en tahdo kuulla enään mitään! Enkä muuta päätöstäni!
Väistyy vihasta vapisevana Eevin pöydän etupuolelle,
selkä Ainaan päin.