ROUVA AIROLA (tulistuneena). Erkki Koljasko tässä esiintyy syyttäjänä minua vastaan?
PENTTI. Älkää syyttäkö isä, vaan sovittakaa rikoksenne! Nyt sen voitte tehdä.
EEVI (tulee vasemmalta).
ROUVA AIROLA. Erkki Koljasko heittää sellaisen solvauksen minulle, että minä olisin vehkeillyt sinua, tai lapsiasi vastaan? Kostostako minä sen tekisin? Kostaisinko sinulle sentähden, että sinä kerran olet saattanut minun sydämeni ja silmäni vuotamaan? Jos kostaa olisin tahtonut, niin olisi minulla siihen ollut jo monta tilaisuutta. Ja nytkö vasta minä sen tekisin! Näin monen vuosikymmenen kuluttua! Ei, Erkki! Ne haavat, jotka sinä silloin löit nuoren tytön sydämeen, ovat jo siksi arvettuneet, ettei niissä enään ole kuumetta. Ja vihan kuumetta niissä ei koskaan ole ollutkaan. — Molemmat lapsesi voivat sen sinulle todistaa — ellei sinulla itselläni ole ollut silmiä sitä näkemään.
EEVI. Niin, täti! Äidin sijassa sinä olet meille ollut.
PENTTI. Sekä äidin että isän — mitä olisimme me ilman sinua.
ROUVA AIROLA. Sentähden minä en myöskään salli, että sinä Erkki Koljas, syydät minulle raakoja syytöksiäsi.
ERKKI KOLJAS. Ulos täältä te molemmat! — Eevi ja Pentti ulos!
PENTTI. Me emme lähde!
EEVI. Minä lähden heti tädin kanssa.