ROUVA AIROLA. Kyllä kävi. Ja sanoi, että parantuminen näkyy käyvän yhä nopeammaksi. — On oikeen jumalan siunaus, että hän on niin paljon ruvennut nukkumaan.
EEVI. Kylläpä hän näinä viikkoina onkin valvonut.
ROUVA AIROLA (istuu tuolille). Kyllä on. — Toista kuukautta — yhtämittaisissa kuumehoureissa. Eevi! Miksi näytä! niin levottomalta?
EEVI. Minäkö? En — Kuljin ehkä liian nopeasti. (Katsahtaa levottomasti Ainan oveen päin). Onko Pentti puhunut sinulle mitään — sen kauhean kohtauksen jälkipäivästä?
ROUVA AIROLA. Koulun päättäjäispäivästäkö — tarkotat?
EEVI. Niin — siitä, jolloin rovastikin kävi meillä.
ROUVA AIROLA. Onhan siitä ollut puhetta. — Rovastihan silloin erotti
Ainan toimestaan. Sitäkö tarkotat?
EEVI. Eikö Pentti ole puhunut siitä, että isä silloin aikoi ihan toden teolla ajaa hänet kotoa pois?
ROUVA AIROLA (ajattelee). Muistelen aivan kuin unennäköä, puhutuksi jotain sellaista. — Kyllä, kyllä! — Mutta hehän sopivat siitä.
EEVI. Niinpä kyllä. — Muistatko miten?