ROUVA AIROLA (välinpitämättömästi). En ole ehkä ottanut kuullaksenikaan, onhan tässä ollut niin paljon muutakin ajattelemista.
EEVI. Siinä tilassa missä me silloin olimme — koko yön valvoneita — ja sellaisessa tuskassa Ainasta — ja isän järkähtämätön pakotus Penttiä kohtaan —
ROUVA AIROLA. Niin, Mitä siitä?
EEVI. Saadakseen kotirauhan ja voittaakseen aikaa — kunnes Ainakin paranisi — teki Pentti isän mieliksi ja ilmotti rovastille haluavansa tulla kuulutetuksi toisiin seurakuntiin naimaan.
ROUVA AIROLA. Niin, niin! Nyt kyllä muistan. — Sehän se paransi teidän rikkoutuneen rauhan.
EEVI. Näennäisesti kyllä. Mutta alituisessa tulessa pidettiin Penttiä joka päivä. Isä, koko suku ja vieläpä Niinisalokin piirittivät hänet yhä ahtaammalle ja ahtaammalle. Ja — tunnethan sinä Pentin miehuuttomuuden —
ROUVA AIROLA. Eevi! — Minä alan aavistaa —
EEVI. Kun sitten Pentti sai tietää, että Ainan äkillinen sairaus oli ollut onnellinen ainakin yhdessä suhteessa, niin — pelastaakseen itsensä kiusaajistaan — kirjoitti Pentti valtakirjan —
ROUVA AIROLA (nousee). No, niin?
EEVI. Mutta heti myöskin sen jälkeen matkusti hän Ylimaahan puhuttelemaan serkkuansa —