Menee istumaan uunin kolkalle.
ROUVA AIROLA. Yksi ainoa asia on tuonut hänelle terveyttä ja pitänyt hänet kiinni elämässä. Yksi ainoa! (Raskaasti). Ja sekin on nyt — vain harhaluulo — saippuakupla, joka voi särkyä häneltä millä hetkellä tahansa. — Mitä seuraa sitten? Juuri tänään viimeksi kielsi lääkäri, kuoleman uhalla, puhumasta Ainalle mitään, joka jotenkin voisi liikuttaa häntä. — Ja nyt odottaa häntä tällainen tieto. Voi Aina raukka!
Painaa pään käsiinsä,
EEVI. Ei, ei! Se pitää estää. Hän ei saa tietää mitään, ennenkun enemmän voimistuu.
ROUVA AIROLA. Kyllä me saamme odottaa hänen voimistumistaan, kestääkseen tätä. Ajattele miten herkkä ja arka hän on!
EEVI. Niinpä kyllä, täti hyvä! Mutta meidän pitää kuitenkin yrittää.
Tämä pitää Ainalta salata!
ROUVA AIROLA (nousee). Se on mahdotonta! Heti kun tieto leviää ympäristöön, voi se vaikka seinän läpi tunkeutua Ainan korviin.
EEVI (nousee. Tiukasti). Mutta se -pitää estää. — Muutaman päivän kuluttua on Aina jo siksi voimissaan, että hän voi matkustaa. Hänet on toimitettava kauvas tältä seudulta.
ROUVA AIROLA. Tosiaankin. Jos se kävisi päinsä! — Mutta — ei, ei!
Sukulaisiin ei voi — se olisi sama juttu.
Menee keskemmälle.