AINA (puettuna jotenkin samoin kuin toisen näytöksen viimeisessä kohtauksessa, tulee rouva Airolaa vastaan).
ROUVA AIROLA. Herran tähden! Yksinkö sinä lapsi kulta —?
AINA (nojautuu rouva Airolan olkaan). Heräsin äsken — saata minut tuohon — leposohvaan!
ROUVA AIROLA (vie Ainan leposohvaan). Olisit lapsi hyvä odottanut, että olisin ehtinyt auttamaan sinua. — Kas noin! Koetahan saada nyt mukavaa itsellesi. Minä tuon sinulle heti peitteen ja enemmän päänalaista. Odotahan hetki! (Menee Ainan huoneeseen. Tulee heti tyynyn ja peitteen kanssa). Kas tässä! Jaksatko vähän kohottautua — että saan tämän tyynyn —? Riittää jo! Hyvä on. Nyt panen vielä tämän peitteen.
AINA. Sinne vaan jalkapuoleen! Noin. Tässä on kyllä lämmin — hiilustan edessä. Höh! Nyt on kyllä hyvä. Kiitos, kiltti äiti!
ROUVA AIROLA (menee ottamaan tuolin kirjoituspöydän luota ja tuo sen leposohvan viereen).
AINA. Äiti! Eikö jo kohta tule päivä?
ROUVA AIROLA. Mitä sanot?
AINA. Eikö päivä tule jo pian?
ROUVA AIROLA (istuu). Ei, hyvä Aina! Nyt on ilta.