EEVI (pyytävästi). Täti!
ERKKI KOLJAS. Niin. Mutta sillä ehdolla, että muutto tapahtuu ennen nuoren emännän tuloa. — Jo huomispäivänä voidaan kirjoittaa kauppakirja. Ja rahat saatte heti.
EEVI. Ajatteles täti! Silloin voisi Ainakin pikemmin parantua. Se on juuri se, mitä äsken puhuimme. Muutamia päiviä — ja kyllä viikonkin voimme vartioida Ainaa niin, että hän ei saa kuulla mitään ikäviä uutisia, jotka voisivat häntä vahingoittaa. Mutta pitemmältä kävisi se mahdottomaksi.
ROUVA AIROLA. Niin, niin! Kyllä minä ymmärrän. Kyllä ymmärrän. — Mutta jos minä tähän suostuisin, niin sanon sen sinulle Koljas, että suostuisin siihen tyttäreni terveyden tähden. Enkä mistään muusta syystä.
EEVI. Niin, niin! Tietysti Ainan tähden. Eihän tässä ole muusta kysymystäkään. — Ja näinä päivinä ei saa päästää Ainan luo ketään, johon ei varmasti voi luottaa. Heti kotia päästyäni puhun Pentille, ettei hän vahingossakaan paljasta Ainalle mitään.
ROUVA AIROLA. Niin, niin! Etupäässä Penttiä on varottava. Kaikin voimin juuri häntä, sillä hän voisi —
AINA (huoneessaan). Äiti!
ROUVA AIROLA. Sss! Aina on herännyt. Menkää saliin! Tulen heti sanomaan päätökseni. Odottakaa siellä! Eevi! Vie isäsi saliin!
Erkki Koljas ja Eevi menevät.
ROUVA AIROLA (sulkee oven heidän jälkeensä. Menee nopeasti Ainan ovelle).