ROUVA AIROLA (ivalla). Olenpa tosiaankin utelias kuulemaan, millainen olisi Erkki Koljaan rakentama laiha sovinto.
ERKKI KOLJAS. Minä ehdottaisin, että te, niin pian kun asiat ja olosuhteet sen sallivat, muuttaisitte pois tältä seudulta. — Sen voin kyllä ymmärtää, että teillä ei sellaiseen ole varoja. Mutta voisimmehan sen asian saada autetuksi.
ROUVA AIROLA. Minä varotan sinua, Erkki Koljas! Jos almuja aijot tarjota minulle siitä, että sinun poikasi on tehnyt onnettomaksi minun tyttäreni, niin poistu, sanomatta sitä sanaa!
ERKKI KOLJAS. Almuja en ole aikonut tarjota, enkä antaa. Mutta jos suostutte lähtemään täältä, niin olen minä valmis ostamaan tämän teidän rakennuksenne.
ROUVA AIROLA. Niinkö?
Katsoo Eeviä.
ERKKI KOLJAS. Niin.
ROUVA AIROLA (pitkään). Ja mistä hinnasta?
ERKKI KOLJAS. Te itse maksoitte tästä neljä tuhatta. Sen jälkeen tämä on vanhentunut. Olisi kai vaikea saada samaa hintaa enään. — Mutta sillä ehdolla, että muutatte johonkin toiseen seurakuntaan, maksan minä tästä viisi tuhatta.
ROUVA AIROLA. Vai niin?