AINA. En tiedä. Koetan ajatella. — Kuka nyt on opettajana minun koulussani?
ROUVA AIROLA. Etkö muista enään? Sama, joka oli sinun edelläsi.
AINA. Vai hän! — Hän on hyvä opettaja. — Kulkevatko lapset tästä ohi yhtä iloisina kuin ennenkin?
ROUVA AIROLA (hymyilee). No, niinkuin varpusparvi ne pyryyttävät toisinaan.
AINA. Sepä hauskaa! — En ole heidän menoansa kuullut pitkään aikaan.
ROUVA AIROLA. Olen joskus kävellyt tuonne tielle vastaan ja hillinnyt heitä, etteivät häiritsisi sinua.
AINA. Nyt ei heitä saa enään estää! — Jahka vaan paranen, niin menen tuonne portille kimittämään heitä.
ROUVA AIROLA (nousee). Niin, niin! Kyllä sitten.
AINA. Mene nyt vaan kyökkiin askareillesi! Kyllä minä pysyn tässä.
Jos tuot teetä sitten kun tulet, niin on hyvä.
ROUVA AIROLA. Kyllä tuon. Menen heti hommaamaan. — Kohennanko uunia?