MATTI (tulee ulkoa, hitaasti ja mietteissään, kurkistaa asiattomasti akkunasta, pysähtyy katsomaan emännän askartelua ja menee sitten keinutuoliin istumaan.)
Tuota — tuota! Jaa—hah! Juu—huh!
EEVA-KAISA (sydämellinen nauru äänessä)
Joko jo — vaariseni? Muuttoikäväkö huokailuttaa?
MATTI (etsii piippunsa, jota katselee tutkien)
Älähän nyt hätäile, Eeva-Kaisa! Ei tässä vielä vaareja eikä muoreja olla, vaikka muutetaankin vanhusten kranttiin.
(Yrittää kohottaa mielialaansa.)
Saakuriako niillä kamareilla sitten tekisi, jollei niihin menisi asumaan. Mutta eipä talon hallitus silti tänne jää! Kyllä se seuraa meitä — vielä — vastaiseksi.
EEVA-KAISA
Kaipa jo minun puolestani voisi jäädäkin Jannelle. Olemmehan jo talon valjaissa olleet pitkän tovin.