EEVA-KAISA
Ei uskoisi, että olet niin rauhallinen ja viisas, vaikka olet aina ollut iloinen kuin peipponen. Minä en ole niin voimakas kuin sinä — vaikka — ehkä minä en ollut yhtä iloinenkaan — aikoinani. (Kuuntelee.) Vaietaan nyt. Sieltä tulee joku! Voi olla isä.
JANNE (tulee ulko-ovesta)
Huh! Kuuma tuli! Kuuma! Mutta sen vain sanon, että kilpa-soutaja minusta tulee. Uskotteko, että soudin lahden poikki seitsemässä minuutissa? Ette? No, niin! Venheessähän minä soudinkin.
ANNA
No, tapasitko Aten?
JANNE
Totta kai tapasin. (Menee taputtamaan äidin olkaa.) Ja hän lähetti äidille terveisiä ja pahoitteli kovin, ettei saanut hyvästi jätetyksi siinä lähtöhötäkässä. Lupasi parantaa tapansa vastedes.
EEVA-KAISA
Eikö Atte ollut kovin vihainen meille?