JANNE
Ei sinnepäinkään! Sanoi vain toimekkaana, ettei niitä Annan tapaisia tyttöjä sovi noukkiakaan kuin marjoja mättäältä. Vakuutti vielä isäukon olleen oikeassa, kun sanoi, että muijajahdissa pitää olla riuskempi peli.
ANNA (menee sohvanurkkaan)
Noo — ei kai hän niin sanonut? Atte?
JANNE (nauraa)
Olet oikeassa! Atte ei kylläkään juttele erin riuskasti, mutta koko pakana se on toimimaan ja saamaan aikaan. Telefooni siellä kilisi ja kalisi, kun tulin kartanolle. Ja kun astuin isännän kamariin, niin jo mies istui pöydän ääressä kynä kourassa. Paitahihaisillaan oli ja töhersi kuin riivattu. (Kaivaa taskustaan kirjeen Annalle.) Ehkä hän sitä seikkaa pyytää anteeksi tässä kirjeessä.
ANNA (hypähtää ylös)
Kirje — minulle? Anna tänne! (Sieppaa kirjeen ja ryhtyy lukemaan.)
EEVA-KAISA
No, kuule, Janne! Ei Atte kai sitten aio heittää Annan asiaa silleen?
Sano!