EEVA-KAISA
Mitä sinä sellaisilla puheilla tarkoitat?
JANNE
En mitään muuta kuin rauhoittaa äiti-muoria. En mitään muuta kuin sanoa, että Atte on mies, johon voi luottaa. Sitä ei ole tällä hetkellä unohdettava — eikä vastedeskään.
ANNA (käärii kirjeen kokoon ja pistää taskuunsa)
Hyvä on! Näin on hyvä!
JANNE
No, oliko siinä anteeksipyyntö niistä paidan hihoista?
ANNA (menee äidin luo)
Ei! Mutta siinä oli sydämellisiä terveisiä äidille. Sellaisia terveisiä, että äidin tulee täst'edes aina hymyillä, kun ajattelee Attea ja minua. Muistatko, äiti? Aina hymyillä! Muista sinäkin Janne, että äidin pitää niin tehdä! Näes, äiti! Ehkä isäkin sitten oppii hymyilemään. Isä kyllä nauraa paljon, mutta ei hymyile koskaan.