Oikein sanoitte, ettei mies saa istua kuin vahinko nurkassa kenenkään ilkuttavana. Kun tämän otin opikseni, niin muistin samalla, että Hankalan isäntä oli kerran menneisyydessä ryöstänyt Tourulan tyttären emännäkseen. Asiassa ei mielestäni ole mitään pahaa, mutta pistipä sentään päähäni tasoittaa tuo vanha velka. Vanha tarina neidon ryöstöstä tuntui kaipaavan kirkastamistakin, ettei kokonaan unohtuisi.
Kun tätä luette, olemme Annan kanssa jo vähintäin Rautian ristillä, ja siitä poikkeamme sille tielle, mikä enimmin sattuu meitä miellyttämään. Tervehtien
tuleva vävynne Atte Tourula.»
(Kääntelee kirjettä.)
Enempää tässä ei näy olevan, eikä tätä kai lisä parantaisikaan.
MATTI (lyö nyrkkinsä pöytään)
Roisto — ryöväri — rosvo!
EEVA-KAISA (on lopettanut itkunsa ja kuunnellut kirjettä kiintoisesti)
Älä, herran tähden, isä! Minun mielestäni kirje oli leppoisa.
JANNE (hyväntuulisesti)