Häh!?
JANNE
Nyt sentään ymmärrämme vähin arvostaa sekä omaamme että toisten onnea. — Minä luulen, että minun onneni sanantuoja on jo palannut kirkkomatkaltaan. Menenpä katsomaan kuka siellä ovissa liikkuu. (Menee oikealle)
MATTI (rykii ja nieleskelee neuvottomana ja rupee sitten piippuaan sytyttelemään)
Jutteleeko se muuten vain pötyä, vai piikitteleekö se minua? Puhelee minulle kuin metsämöykyrille. Siinä ne entiset sanakiekurat taas olivat polskaamassa. Mitä sinä meinaat sellaisesta?
EEVA-KAISA (arastellen)
Itsehän sinä olet sanonut, että olemme tainneet vähän pudota nykyisestä maailman menosta.
MATTI
No, mutta saakuri soikoon! Kuuluuko roistous ja vääryyskin uudenaikaiseen maailman menoon? Eikö muka saisi edes kimmastua? Häh? Sanopas se!