Minun puolestani?
EEVA-KAISA
Soisin niin mielelläni, että olisit hyvyydessä ja ylevämielisyydessä moitteeton ja nuhteeton. Sen luulisin tuottavan meille iloa ja siunausta, kun tästä lähdemme katselemaan ympärillemme — niinkuin sinä sen olet ajatellut.
MATTI (katselee hetken Eeva-Kaisaa, rykäisee sitten ja nousee kävelemään, pysähtyy ja ähkii)
Saakurin ajatukset! Hyppivät kuin kärpät laidasta laitaan. Annas olla! Kun saisi kiinni jostakin emäjuurikkaasta! Sekoitit, muijaseni, kuin puuropataa ikään. Et eläissäsi ole niin kauhoinesi hosunut. Annas nyt olla! (Kävelee vähän.) Se Atte sai siitä Jokipartaasta sähkövoiman tappuriin ja myllyyn ja — ja — niin sai — ja sähkövalon — ja — (pysähtyy) — eikä se nuhjutin ole — pellot kuin minun kyntämiäni — ja — uskalsi tulla minun kanssani kättä kääntämään — (kävelee) — tuli kuin saakurikin — ja vei kuin veikin — ja tyttö peijakas — (pysähtyy) — olipa siinä koko lempo tytöksi — vallan tavaton epeli — tavaton — keneen tuleekaan — ei äitiin — saakuri — ja kun minä suutun, niin tulee Eeva-Kaisa ja puhuu niin paljon hyvää ja kaunista, ettei sellainen määrä mahdu mihinkään — ja tässä sitten seison — enkä voi penteleille edes nyrkkiä näyttää —
JANNE (tulee ulkoa)
Jopa Leena-rukka tuli uutistaakkoineen. Jokaiseen asumukseen oli ollut poikettava kuormaa vähentämään. Siksi viipyi. Eihän uutisella mitään tee, jos ei sitä voi työntää jonkun korvaan.
EEVA-KAISA
Mielellään kai Leena lennätti sinun ja Helmin —