KAISA. Kiitoksia vaan! Kyllä Jumala teille hyvyytenne palkitsee.
VIRVELI (koettaa päästä entiselleen). Eikös pernaleessa tuolla jo tulekin jahtivouti. Tuleepa hyvinkin, vanginkuljettaja ja Roope kantapäillä. — Pieni karaistus ei tee miestä huonommaksi. (Ottaa ryypyn.) Äh — häh! Tahdotteko tekin, Kaisa muori? Ei pikkunen pillastuta?
KAISA. Minäkö nyt ryyppäisin? En elämässäni! Laittakaas minua nyt istumaan taas!
VIRVELI. Muija-vainajani otti usein naukun, kun närästi taikka hiukasi sydänalaa.
JAHTIVOUTI (tulee Roopen ja vanginkuljettajan seuraamana). Hyvää päivää, Virveli! Terveeks'!
VIRVELI. Terveeks', terveeks', eikä sairaaks'! Mitäs hyvää jahtivoudille?
JAHTIVOUTI. Eipä erittäin. Tiedättekö jos pefallningsmanni on jo tullut kylään?
KAISA. Tuli se äsken. On kai tuolla häätalossa.
JAHTIVOUTI. Odottakaas sitten niin kauvan, minä menen hakemaan. Istu tuonne tien pohkeelle Roope siksi aikaa. Siinähän on Kaisamuorikin, vanha tuttava sulle. (Menee oikealle.)
VIRVELI (poistuu toiselle puolen, vanginkuljettajan luo). Mene vaan istumaan ja kysymään miten kotona voidaan!