3:MAS NEITI. Kaikkia vielä! Jos hänellä on vähän ryhtiä, niin on hän sen saanut sotaväessä. Ja hänen kauneuteensa on sekoitettu niin paljon raakuutta, että hän on melkein vastenmielinen.
2:NEN NEITI. Vastenmielinen? Hän on ehdottomasti pitäjämme komein herra. Minä olen aina ihaillut häntä. Ja niin tekevät kaikki naiset. Sinä taidat olla ainoa poikkeus.
1:NEN NEITI. Usko sinä Klaaraa. Kerrottiinpa viimme vuonna, että sinä olit hyvin ystävällisellä kannalla rustmestarin kanssa.
2:NEN NEITI. Ai, ai! Se on totta. Kuule! Etkös muista miten kerran sanoit, että hän on oikeen miesten esikuva.
1:NEN NEITI. Niin, niin. Se oli siihen aikaan. Mutta nyt taitaa olla pikkusen mustasukkaisuuden sekoitusta tuo vastenmielisyys. Hahaha!
3:MAS NEITI. Kun te viitsitte! (Jatkavat keskustelua.)
1:NEN EMÄNTÄ. Niin juuri. On sekin mukavaa, ett'ei ole oikeata emäntää tällaisissa pitokomennoissa.
2:NEN EMÄNTÄ. Niin. Kun kerran on omaisia. Se rustmestarin sisarhan olisi ollut juuri omiansa. Kun kerran oli täällä ja laatusteli koko viimme talvenkin, niin olisi sitä nytkin voinut tulla.
1:NEN EMÄNTÄ. Olis mar' hyvinkin. Mutta kun kerrotaan että Hilma olisi ollut pikkusiin päin silloin, kun matkusti sinne Tyrvääsen, ja että se kamprelska nyt hoitaa sitä lasta siellä.
2:NEN EMÄNTÄ. Älkää hyvä ihminen! No, voi mun päiviäni! En minä ole kuullutkaan. (Jatkavat keskustelua.)