1:NEN ISÄNTÄ. Kyllä siitä Purimo jalkojansa myöden taitaa hoiperrella.
2:NEN ISÄNTÄ. Ja niinkun se isäntä vainaja oli tyystä ja koittavainen. Mutta pojasta polvenmuute, sanotaan.
1:NEN ISÄNTÄ. Kun isäntä ja emäntä yht'äkkiä muuttuvat herraslaakaisiksi, niin tietäähän sen, ett'ei siitä hyvää koidu.
Kamarin ovet perällä avataan. Ensin tulee Kirkkoherra ja asettuu paikoilleen perällä sohvan eteen. Sitten seuraa teltan kantajat, jotka asettuvat kirkkoherran eteen ja nostavat teltan. Sitten tulee morsiuspari, joita seuraa kaksi morsiuspiikaa ja kaksi sulhaspoikaa. Hääväki on noussut seisalleen.
KIRKKOHERRA. Rakkaat ystävät, Teofilus Grön ja myös Hilma Katariina Purimo, teidän pitää tässä visusti tietämän, että Jumala itse on aviokäskyn säätänyt, ja on pannut miehen vaimon pääksi, että hänen pitää oleman sen esimiehenä ja hallitseman häntä parhaaksensa Jumalan pelvossa, häntä rakastaman ja kunniassa pitämän, usein hänen heikkouttansa kärsimän, ja antaman niinkun pyhä Pietari sanoo, vaimolliselle astialle niinkun heikommalle, hänen kunniansa.
Samalla muotoa pitää myös vaimon kuuleman miestänsä, rakastaman häntä, päänänsä ja esimiehenänsä pitämän, ajatteleman että hän miehen apulaiseksi luotu on. Hänen pitää kaiketi itsensä niin käyttämän, että hän miehellensä kelpaisi, jolle hän on apulaiseksi annettu. Päältä iskein: miehen ja vaimon pitää keskenänsä toinen toistansa rakastaman, ja vielä enemmän kun isää ja äitiä. Niin heidän avioliittonsa pitää oleman onnellisen ja autuaallisen, jonka me myös kaikki yhteisesti tälle pariskunnalle sydämmestämme toivotamme. Amen.
Minä kysyn sinulta Teofilus Grön, Jumalan seurakunnan läsnäollessa, jos sinä tahdot ottaa tämän ihmisen Hilma Katariina Purimon aviovaimokses, ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä?
GRÖN. Tahdon.
KIRKKOHERRA. Minä kysyn sinulta Hilma Katariina Purimo Jumalan seurakunnan läsnä ollessa, jos sinä tahdot ottaa tämän miehen Teofilus Grön'in aviomiehekses, ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä?
HILMA (matalalla äänellä, mutta varmasti). En.