GRÖN. Älä kiihoita minua äärimmäisiin asti. Minä olen siinä tilassa, jossa ihminen voi tehdä mitä tahansa. — Kirkkoherra on ehkä vielä täällä. Sano heti hänelle, että olit sairas, ett'et tietänyt mitä teit.
HILMA. Ennen olen ollut sairas, mutta en nyt enään. Ennen pelkäsin teitä maineeni tähden ja Roopen tähden. Nyt minä olen päässyt niistä houreista. Roope on kärsinyt rangaistuksensa ja minun maineeni puhdistuu, kun kaikki asiat selvenevät. Silloin ihmiset ymmärtävät minua. Ettekö näe, että olen teille kiitollinen, jos te itse paljastatte kaikki.
GRÖN. Jumalauta, minä vannon, että sinä tulet minun kanssani vihityksi. Tai jos et sitä tahdo, niin lastasi et sinä enään ikinä näe. Sen minä piiloitan sinulta ijäksi päiväksi.
HILMA. Minä aavistin, että te senkin tekisitte. Ja sentähden Kalle ja
Miina kaksi tuntia takaperin ajoivat Tyrvääsen.
GRÖN. Äh!
HILMA. Ei taida olla helppo saavuttaa heitä.
GRÖN (hillitysti). Minä en tarkoittanut mitä sanoin. — (Muuttuu rukoilevaksi.) Ajattele sitä häpeätä, jonka äsken sain kärsiä, ajattele minun loukattua rakkauttani, ajattele —
HILMA. Teidän itse-rakkauttanne, sanokaa!
GRÖN. Minun rakkauteniko —?
HILMA. Vaietkaa! Teidän suussanne muuttuu rakkaus kiroukseksi.