KALLE. Ottaa kun saa. Hyvälläkin mielellä ottaa; niin rikkaan tytön. Ei niitä juuri kahmalokaupalla sellaisia löydy. — Raha se on kun komtieraa.
ROOPE. Rahahan se on. — Siksi se kai Purimoon tuppautui asumaankin, että saisi —
KALLE. Että saisi lähennellä itseään, niin. Kyllä sillä jo silloin oli mielet mielessä. — Ja tännepä sen taitaa kertyä kohta koko suku. Niinpä se kamprelskakin, tai mikä se lienee se hänen sisarensa, on jo täällä semmoista emäntää, että pois tieltä, vaikka niin piti vaan häpäskältä käymään jouluvieraissa. Taitaa olla vähän nirkun narkun siellä Tyrväässä, koska ei näy lähtöä juuri hätäilevän. Asustaa vaan täällä, kun kotona ainakin ja äkslänttäilee meitä mielensä perästä, minkä ehtii ja ennättää. — Jo sitä harakatkin nauravat sellaista elämää, kun Purimossa on ruvettu viettämään.
ROOPE. Siitä pitää tehdä loppu tavalla tai toisella.
KALLE. Hyvähän se olisi. Mutta minkäs sille isännälleen voi.
ROOPE. Puhutaanko sitä kylälläkin, että rustmestari tahtoo Hilman kautta kietoa itselleen Purimon?
KALLE. Kaikkialla sitä nauretaan. Eikä se asia niin valhetta taida ollakaan. Täytyy kai sitä sellaisen kokeilla, päästäkseen jaloilleen taas. Pahasti kun kuuluu olevan velkaantunut. Oikein kymmeniä tuhansia, kertoi Lepsi. On se muuten mukavaa, että se Hilma —
ROOPE. Missähän se on koko päivän ollut, kun ei ole näkynyt?
KALLE. Hilmako vai?
ROOPE. Hilma niin.