KALLE (hämillään). Enhän minä … olenkos ollut sitten?
ROOPE. Olithan äsken. — Sinä luulit ihan väärin minusta ja Miinasta.
KALLE (sylkäsee). Enhän minä sitä niin luullutkaan.
ROOPE. Meillä ei ole koskaan ollut mitään väliä, enkä minä ole koskaan erityisesti Miinasta pitänyt.
KALLE (ottaa esiin tupakkavehkeet). Niin minäkin arvelin ja uskoinkin, varsinkin, kun höpistiin ihan yleiseen Hilmasta ja sinusta. Mutta … noh! mikäs sitä piippua pännii? Kas sitä vaan, kun on mennyt ihan tukkoon. Ah hah! Jopas … (istuu laudalle.) Se Lepsi kävi täällä viime viikolla ja tiesi kertoa, että se meidän rustmestari nai Hilman. Kyllä kylällä nähdään, vaikk'ei kotona hajuakaan tunnu, sanotaan. — Silloin minä taas arvelin, että … ummessahan se on sittenkin.
ROOPE. Niinkö Lepsi kertoi?
KALLE. Niin se sitä jutteli. — Tuntui olevan pohteissaan äijäressu, kun on toimittanut Hilmaa Isoon-Röyhiöön. Vaikka eihän se Hilma sinne —
ROOPE (istuu). Kuules Kalle, Uskotko sinä, että Hilma todellakin huolisi rustmestarista?
KALLE (katsoo Roopea). Enpä tiedä.
ROOPE. Ja ottaisiko rustmestari talonpoikaisen tytön? Luuletko, että ottaisi?